Kuvat
Anna Huovinen
"Ja tosta se alkaa!" Olo on melkein kuin Täällä pohjantähden alla -kirjojen Jussilla, kun kuokka... tai siis talikko iskeytyy keväällä ensimmäisen kerran saviseen maahan.
"Ja tosta se alkaa!" Olo on melkein kuin Täällä pohjantähden alla -kirjojen Jussilla, kun kuokka... tai siis talikko iskeytyy keväällä ensimmäisen kerran saviseen maahan.

Tarja Hirvasnoro on pitänyt viljelypalstaa kaksi kesää. Satoakin on tullut, mutta vielä enemmän oppia siitä, kuinka palstaa olisi kannattanut hoitaa. Ehkä kolmas kesä toden sanoo?

Huhtikuu

Samperi, taas myöhässä

Haa, lopultakin! Vappu on pian ovella, ja huomaan ilokseni, että palstat ovat kuivuneet talven lumista.

Järvenpään kaupungin viljelypalstat on raivattu saviselle maalle, ja pahimmillaan ne ovat lilluneet veden vallassa pitkälle kesäkuuhun. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä. Tiedä vaikka päästäisiin pian istuttamaan perunat.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tapaan pihalla palstanaapurin, joka on guruni viljelyasioissa. Kerron hänelle ilouutisen maan kuivumisesta ja kysyn varovasti, joko hän pian alkaa kylvää siemeniä potteihin. Saan kuulla, että ikkunalaudat ovat jo taimia täynnä. Samettikukat naapuri oli kylvänyt jo maaliskuun puolivälissä, yksi kuulemma puhkesi juuri kukkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samperi. Tämä on kolmas kesä, kun vuokraan viljelypalstaa, ja taas olen myöhässä.

Onnea kasvuun, mukulat!
Onnea kasvuun, mukulat!

Toukokuu

Tietysti. Niin se olisi pitänyt tehdä…

Siemenperunani odottavat pesuvadissa maahan pääsyä. Äitienpäivän alla niihin on jo ilmestynyt pikkuisia ituja.

Nyt on aika alkaa rahdata palstalle multaa ja tehdä ensimmäinen hyökkäys rikkakasvien kimppuun. Tiedän kyllä, kuka taistelun voittaa, mutta en minä toisaalta haluaisikaan nitistää niitä kaikkia. Viime kesänä pörriäiset tykkäsivät rikkakasveista enemmän kuin kasvattamistani kukista.

Ovela kauppias pystyttää siemenhyllyt aina keväisin kassojen lähelle.

Kun käyn ostamassa kaupasta aamiaisleipää, tulen jotenkin taas kaartaneeksi siemenhyllyjen kautta. Ovela kauppias pystyttää ne aina keväisin kassojen lähelle. Vähän kuin karkkihyllyt. Mitähän pörriäiset pitävät pellavankukista?

Sormet syyhyäisivät jo istutuspuuhiin, mutta kevät jatkuu koleana pitkälle toukokuuhun. Samettikukan taimistani on kasvanut ikkunalaudalla pitkiä ruikuloita, jotka kurottavat epätoivoisesti kohti valoa. Lämpenisi edes sen verran, että voisin nostaa ne päiväksi ulos vahvistumaan.

Ikkunalla nököttää myös puolenkymmentä avomaankurkun tainta ja kolme maissia. Aiempina vuosina en ole kertaakaan onnistunut kasvattamaan yhtään tähkää kypsäksi asti, mutta kun lapsenlasten yökyläreissulta jäi mikropopparipussi, jotenkin tulin työntäneeksi muutaman jyvän multaan. Nyt sitten tiedän senkin, miltä popparipussiin lisätty rasva näyttää. Yäk.

Tällä kertaa osaan rakentaa viljelylaatikosta tarpeeksi korkean.
Tällä kertaa osaan rakentaa viljelylaatikosta tarpeeksi korkean.

Loppukuusta viimein vähän lämpenee ja pääsen istuttamaan perunat. Yhdeksänvuotias tyttärenpoika on tullut kaveriksi.

Porkkanoille perustamme uuden kylvölaatikon. Kaivan talikolla maaläntin puhtaaksi rikkakasvien juurista ja kokoan siihen kaksi lavakaulusta päällekkäin. Levittelemme pojan kanssa lavan pohjalle sanomalehteä ja kaadamme kolme säkillistä multaa päälle.

Vasta kaiken tuon tehtyämme tajuan käydä katsomassa, miten palstanaapuri on oman lavansa perustanut. Hän on levittänyt lavansa pohjalle tukevaa pahvia ja vielä niin, että pahvi yltää lavakauluksen reunojen ulkopuolelle.

Tietysti. Niin se olisi pitänyt tehdä, jotta rikkaruohot eivät heti luikertelisi reunojen alta sisälle laatikkoon. Myöhäistä mikä myöhäistä.

Viime kesänä porkkanoista tuli J-kirjaimen muotoisia.

Tällä kertaa olen sentään älynnyt tehdä laatikosta kahden lavakauluksen korkuisen. Viime kesänä porkkanat kasvoivat yhdessä matalassa lavakauluksessa ja törmäsivät kasvaessaan läpäisemättömään sanomalehtikerrokseen. Niistä tuli J-kirjaimen muotoisia.

J-porkkanoiden vanhaan lavaan kylvämme nyt punajuuren siemeniä. Tosin juuri tätä lavaa en muistanut lannoittaa etukäteen, mutta onneksi punajuuri on vaatimaton kaveri. Muistaakseni. Ainakin viime kesänä punajuuret kasvoivat hienosti savisessa penkissään.

Niin pieniä he ovat ja niin täynnä toivoa.
Niin pieniä he ovat ja niin täynnä toivoa.

Loppukuusta, helatorstain aattona, otan harkitun riskin. Olemme menossa pitkäksi viikonlopuksi mökille, joten nyt taimet on pakko istuttaa, ei niitä mökkimatkallekaan voi ottaa.

Samettikukat, avomaankurkut ja maissit näyttävät melko surkeilta, kun ovat hämärällä ikkunalaudalla varttuneet. Sydän syrjällään istutan ruikulat penkkeihin ja laatikoihin ja viritän päälle harsoa.

Huomiseksi on vielä luvassa sadetta ja koleaa. Sen jälkeen lämpenee.

Näin alkoi palstan kevät vuosi sitten. Mitä tapahtui kesällä? Tekivätkö taimiruikulat koskaan satoa? Mitä opin kokeneilta palstanaapureilta? Mitä en oppinut tänäkään kesänä? Lue koko juttu Kodin kuvalehdestä 7/2023 tai täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla